Huolimatta kaikista vaikeuksista, niin oman toimintansa muuttaminen on loppujen lopuksi helppoa. Toki se vaatii itsekuria ja uusien päätöstensä hyvien lopputulosten kertaamista - sitä mitä niiden toivoo olevan, sillä lopputuloksiahan ei voi etukäteen tietää. Mutta loppupeleissä sitä on yksin päättämässä, yksin puolustautumassa ja yksin nurkassa häpeämässä.

Se, että yrittää muuttaa toimintatapojaan joissain asioissa asuessaan muiden ihmisten kanssa on vielä jotenkin helppoa. Toki on muita ihmisiä toimimassa toisin, kyselemässä tyhmiä ja tarjoamassa houkutuksia oikein olan takaa, mutta loppujen lopuksi siinäkin on yksin päättämässä asioistaan. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat joskus aloittaneet jonkin dieetin noudattamisen kun kukaan muu ei sitä noudata. Muitakin elämäntapamuutoksia toki on.

Helppoja ovat vielä pesuainemuutokset, jotkin ruoka-ainemuutokset (esim. luomutuotteisiin siirtyminen - niitä kun ei yleensä havaita) ja esimerkiksi se, että tekee jäätelön itse. Ne ovat helppoja silloinkin kun omaa pieniä lapsia. Vaikeaa tulee siinä kohdassa, kun kaupasta ei kanneta enää maustettuja jogurtteja, makeisia, eikä oikein sokeriakaan. Kun ei saa enää lihapiirakkaa, vaikka se on joskus ollut se tavallinen välipala. Kun jäätelötiskille ei pysähdytä. Itse asiassa jopa se, etti kaupassa voikaan enää auttaa kun sieltä ei kovin montaa tuotetta enää laiteta koriin. Se, että äiti syventyy minuuttikausiksi lukemaan leikkelepaketin kylkeä.

Lapsi, jonka maailma on mustavalkoinen, ei voi ymmärtää yhtäkkistä tapojen muutosta. Hänelle se voi olla jopa jollain tapaa turvatonta, kun aikuinen antaakin yhtäkkiä viestin ettei jotain tuttua asiaa saakaan syödä. Maailman mustavalkoisuutta on vaikea ymmärtää kun itse osaa hieman lisäillä harmaasävyjä ja joskus jopa värejä. Vielä vaikeampaa on ymmärtää, että on itse opettanut yhden tavan, jonka on nyt kääntänyt nurin. On liian helppoa antaa periksi. Aivan liian helposti antaisi lapsensa syödä kammoamaansa tuotetta, vaikka itse söisikin jotain terveellistä vieressä. Vain siksi, että on liian väsynyt kärsivällisesti keskustelemaan ja selvittämään. Jostain syystä on edelleen itselleenkin vaikea ostaa pikavälipalaksi jotain muuta kuin sitä mihin on tottunut. Joskus näkee vain maustetut jogurtit ja ihmettelee mitä voi syödä välipalaksi eikä tule mieleenkään ostaa hedelmiä. Sen siitä saa...

Kuinka toivonkaan että olisin keksinyt tämän kun lapseni oli alle vuoden! Eipä silti, kyllä asiat alkavat jo sujua. Enää ei kaupassa kinuta karkkia eikä lihapiirakoitakaan. On poikkeustilanteita, joissa sääntöjä taivutetaan ja se on se hankalin asia. Me aikuiset ymmärrämme tuon taivutuksen, käsitämme väliaikaisen sääntömuutoksen ja sen perusteet, mutta lapsi ei.