Minulta kysyttiin tänään miten oikein jaksan tehdä kaiken. Se pisti miettimään, koska mielestäni en tee juuri mitään. Hankalinta on se, että ruoan on oltava valmiina töistä tullessa, sillä sen tekemiseen menee nykyään liian kauan. Pikaruokana toimivat paistetut kananmunat, salaatit ja leipä. Leivät kun valmistuvat muun tekemisen ohella (ei täältä arki-iltoina mihinkään karata arjen pyörityksestä) ja ruoan pyrin tekemään viikonloppuna tai iltoina.
Elämäni on näinä muutamana kuukautena muuttunut aika paljon. En oikeastaan ymmärtänytkään kuinka paljon ennen tuota kysymystä. Jos perustaisin kaupan, jossa myytäisiin vain niitä tuotteita joita suostun ostamaan, niin se olisi pieni. Todella pieni. Marketeissa on pakko käydä ja niissä kävelen nykyään järjettömän pitkiltä tuntuvia matkoja, sillä tuotteet on sijoiteltu näin ja ohitan niistä suurimman osan. Nykyään on monta hyllyväliä, johon en enää poikkea. Hyllyltäkin on valittavissa vain muutama tuote entisen hyllyllisen sijaan.
Kaupassa olen muutenkin kummallinen. Ostan täysmaitoa, rasvaista jogurttia ja voita. Jos tuotteessa lukee 'kevyt', niin ohitan sen varmasti. Nachot, sipsit, keksit ja karkit ohitan sen enempää miettimättä. Kaikki hedelmät, jotka syödään kuorineen ostan väistämättä luomuna. Kallistako? Ostan nykyään kausien mukaan - tai sanotaanko että siihen pyrin, sillä tätä kahelia toimintaa on kestänyt vasta alle puoli vuotta. Näin talvella valikoima on ehkä hiukan suppea tietyissä kohdin, mutta eipä tuo haittaa. Vehnää vältän ja kaikkea prosessoitua. Makkara ja leikkeleet ovat selkeä poikkeus, mutta niissä luetaankin se pieni printti tarkkaan läpi.
En kuitenkaan ole täysin ehdoton. En tee töihin eväitä vaan syön ulkona. Perheenkin kanssa käymme joskus ravintolassa. Päiväkotia en ole kieltänyt syöttämästä lapselleni asioita, joita kotona ei syödä. Tuota päiväkotia kyllä sinänsä pohdin, sillä en haluaisi lapseni syövän sellaisia aineita joita en suvaitse. Joskus mietin että olisi helpompi kun Suomessakin pitäisi laittaa omat eväät lapsille kouluun ja päiväkotiin.
Jonkin huomion olen tehnyt tämän ruokamuutoksen jälkeen. Lapsi on rauhallisempi iltaisin eikä juokse enää pää kolmantena jalkana ympäri seiniä. Kärsivällisempikin hän tuntuu olevan. Jaksaa nykyään yrittää uudelleen epäonnistuttuaan. Nukkumaanmeno ei ole älytöntä sähellystä. Itsekin nukun hiukan paremmin. Ajatukseni pysyvät paremmin koossa ja olo on hiukan kevyempi. Painosta en stressaa, vaikka sitä seuraankin. Ja se huomio on pakko sanoa, että painoni on pysynyt samoissa lukemissa huolimatta kevyttuotteiden hylkäämisestä.
Pitänee katsoa uudelleen se lisäainedokumentti, jonka nimeäkään en enää muista. Siinä mainittiin muun muassa lisäaineiden yhteyksistä lasten astmaan ja keskittymishäiriöihin. Kerrottiin siitä, että jotkin ihmiset voivat todella reagoida aromivahventeisiin, joita saattaa olla ainakin kiinalaisissa ruoissa (ja Aasiassa ilmeisesti muutenkin) aika reippaanpuoleisesti. Mieleeni muistui, että aikoinaan oli vain yksi kiinalainen ravintola, jossa saatoin käydä, sillä muista tuli väistämättä huono olo.
Päällimmäisenä tuosta dokumentista jäi mieleen erään viranomaisen vakuuttelu siitä, että lisäaineita on kyllä tutkittu ja niiden määrät eivät ylitä sallittuja rajoja. Heti perään kuitenkin esitettiin ajatus siitä, että näin asia varmasti on, mutta ongelma lieneekin ehkä siinä ettei eri lisäaineiden yhdistelmiä testata ja ettei niiden todellisia pitkäaikaisi vaikutuksia ole todella tiedossa. Kamalinta on ehkä ajatella, että lapsemme (ja me) osallistumme ehkä suurimpaan kokeeseen mitä on koskaan järjestetty. Ja vain, koska luotamme viranomaisiin ja järjestelmiin.
Haluan kyseenalaistaa sen, että hallitukset ja virastot oikeasti ajaisivat kansalaisten asiaa. Ihmisiä siellä on päättämässä ja ihminen on valitettavan ahne eläin, joka ajaa omaa etuaan tietyssä pisteessä. Kuinka monta kansanedustajaa onkaan hylännyt jalot aatteensa siinä vaiheessa kun ovat päässeet helpon elämän makuun? Kuinka moni meistä unohtaa mitä oli tulla toimeen hyvin vähällä rahalla kun elintaso nousee? Hallintoelimiä ehkä ohjailevat isot yritykset, jotka puolestaan ajavat omaa etuaan säälimättä. Siinä vaiheessa kun raha ohjaa ihmisen toimia, ei muilla asioilla valitettavasti ole juuri väliä. Jonkun mielestä on parempi kuolla vaikka viisikymppisenä, kunhan kuolee rikkaana. Itse mieluummin eläisin täysillä, kuin pyörin mukana oravanpyörässä muka nauttimassa elämästäni.
Oho, alkoipa tulla paatosta ;) Lopetan tämän kertomalla että siivouskomeroni sisältö on lähes kutistunut kolmeen tuotteeseen: ruokasoodaan, merisuolaan ja etikkaan. Näillä pesen kaiken. Ja ei, vielä en ole uskaltanut korvata astianpesuainetta, konetiskiainetta tai pyykinpesuainetta. Etikkaa kyllä käytän pyykin huuhteluaineena, jos haluan pehmeätä pyykkiä. Se sopii myös astioiden kirkastamiseen. Aion kyllä kokeilla pyykinpesua suolalla, sillä sen pitäisi kirkastaa värit.
Olipas siinä... No sainpahan vähän purettua vyyhtiä :)
Kommentit