Olin juuri useamman viikon poissa sivistyksestä. Tuo aika tarkoitti, etten saanut kunnolla pestyä hiuksiani saati syötyä hyvin. Seuraukset olivat huonot, mutta sinänsä hyvät, että nyt tiedän todella esimerkiksi ruokavaliostani enemmän.

Hiukset ensin. Sain siis pestyä hiukseni lähinnä vedellä, joka useinmiten jäi liian haaleaksi. Ne olivat olosuhteiden pakosta jatkuvasti kiinni. Kotiin päästyäni hiuksissani tuntui paksu talikerros (edessä ja päällä) - se kuitenkin lähti ensimmäisessä etikkapesussa ja toinen oli tarpeen seuraavana päivänä. Hyvinä puolina on sanottava, etteivät hiukseni kuitenkaan haisseet (mitä pelkäsin ehkä eniten) ja latvat näyttivät oikein hyviltä. Tulos olisi saattanut olla toinen, mikäli olisin joka päivä pitänyt hiukseni auki ja harjannut ne kunnolla. Uskoisin, että hiusten kiinnipito ja harjaamattomuus "jumiutti" talin lähelle päänahkaa.

Ruokavalio. Tien päällä tuli valittua ne helpot vaihtoehdot. Poissa kotoa oli myös vaikea valita kaupasta tuotteita. Niinpä useammin kuin kerran koriin eksyi tuotteita, joissa oli kammoamiani lisäaineita. Pahimpana kaikista jogurtti, jossa ei ollut ensinkään mainittua makuainetta, vaan kaikki oli saatu aikaan aromeilla. Iljettävää. Toisaalta: huomasinpa myös sen, että näillä "mukaruuilla" ei todella jaksa. Niissä on kyllä energiaa, mutta ne eivät todella täytä vatsaa alkuunkaan. Jos siis tuijottaa kalorimääriä, niin syö niin vähän että maha kurnii heti ja jos taas yrittää syödä mahansa täyteen, niin ei kaapin sisältö tunnu riittävän. Todella tuli ikävä omaa jogurttia. Olin vieläpä niin hämmennyksissäni etten tajunnut kanamunia syödä - ne olisivat pelastaneet useamman päivän.

Mieliala. Pinnani oli kireällä suurimman osan ajasta. Minua väsytti jatkuvasti. Tämän on pakko johtua syömistäni asioista, sillä syörtyäni kotona aivan yksinkertaista, mutta (minun mielestäni) kunnollisempaa ruokaa, väsymys kaikkosi ja energia palasi.

Paino. Painoni oli noussut. Mittani olivat pysyneet kuitenkin suurinpiirtein samoina. Vatsani ei kuitenkaan toiminut kunnolla koko aikana, joten paino tipahti heti saavuttuani kotiin ja saatuani toimimaan aineenvaihdunnan paremmin.

Iho. Tämä on paras asia. En koko aikana meikannut ja ihoni on nyt paremmassa kunnossa kuin aikoihin! Pitkä matka vielä täydellisyyteen, mutta taidanpa nyt todella jättää meikit oman onnensa nojaa. Säästyy rahaakin.

Mikä ihme siinä on, ettei lomalla osaa pitää tavoistaan kiinni? Minua harmitti jatkuvasti se huonosti syöminen, mutten osannut suhtautua asiaan oikein. Loppuajasta ei pääni sitten enää toiminutkaan kunnolla, joten tuli todella syötyä ihan mitä sattuu.

Ja koko porukka oli enemmän tai vähemmän tässä kunnossa. Lapsista huomasi keskittymiskyvyn huononemisen, mikä tosin saattoi myös johtua matkan aiheuttamasta stressistä.

Lopputuloksena lupaan itselleni, etten koske enää vehnään pitkällä tikullakaan. Tai voin minä jollekulle leipoa, mutta itse en syö. Ja sokeriin en myöskään koske. En.